Olen nainen, asun isossa kaupungissa. Olen täysi-ikäinen mutta aina ei tunnu sille.
Olen mielenterveyspotilaskin. Pidän ketuista. Olen riippuvainen mitä erilaisimmista asioista. Haluan pitää blogini sellaisena että minua ei hetimmiten tunnisteta. Sellaisena paikkana jonne voin kirjoittaa asioistani ilman että joku tietää kenestä on kyse. Yksinkertaisesti: haluan henkireiän.

En etsi lukijoitakaan tälle mutta halutessaan tätä turhauttavaa paskaa saa tulla lukemaan. En sitten tiedä miten usein tulen kirjoittelemaan tänne.

Ensitöikseni tunnustettakoon_ olen löytänyt uuden upean lääkkeen johon taidan alkaa tulla riippuvaiseksi. Aloitin tupakoinninkin taas vuosien tauon jälkeen. Olen suurimmaksi osaksi nukkunut pillerikrapulaani pois pitkin viime päiviä, ja aika pihalla olinkin kuin lintulauta. Valvoin myöhään aamuun asti ja pärisin vaan paikallani hereillä. Olihan se mukavaa. Vielä mukavampaa oli raukeana vaan nukkua ja olla sellaisessa pehmeässä huurussa.
En vaan tykkää niistä päänsäryistä mitä tulee kun on vetänyt niitä lääkkeitä. Ja siitä oksetuksen tunteesta, monta kertaa aamuyön aikana kävin pöntöllä ja olin oksentaa juuri syömäni ruuat pihalle. Terapeutille en jaksa avautua tästä, en halua moraalisaarnaa.. sitäpaitsi tämä on minun pikku hupini ja salaisuuteni, vaikkakin muutama sai jo tietää. Valitettavasti. Saarnaa siitä tuli ja sain taas kuulla olevani narkkari- hienoa moralisointia ihmiseltä joka on ihan yhtälailla nappeja rouskutteleva kuten minäkin.

Jostainhan jokainen kicksinsä repii, right?

Tässä tämä alku. Jatkoa tulee kun jakselen. Mutta siis, lievästi päihderiippuvaisen elämää tässä kuvataan.